Ensinnäkin täytyy todeta, että ajatus Pelastusopiston harjoitusalueen hyödyntämisestä työturvallisuuden kehittämiseen – ja siitä jalostunut Työturvallisuuden harjoitusalue – on mielestäni yksi parhaimmista turvallisuutta edistävistä ideoista, mitä täällä Savossa on viime vuosina nikkaroitu. Tietysti hyvää mallia Työturvallisuuden harjoitusalueen rakentamiseen ja rastien toteuttamiseen on haettu ja saatukin Oulun ja Espoon turvapuistoista.
Sen lisäksi että tuumasta päästiin toimeen, Työturvallisuuden harjoitusalueella mielestäni kaikkein erinomaisinta on nimenomaan se synergiaetu, jolla tuotetaan realistisia oppimisympäristöjä ja -kokemuksia niin pelastajan taitoja opiskeleville Pelastusopiston opiskelijoille ja täydennyskoulutettaville kuin työturvallisempaa toimintaa harjoitteleville yritysten ammattilaisille ja oppisopimuskoulutettaville, rakennusalan opiskelijoita unohtamatta.
Omana tuntemuksenani, tai ainakin häilyvänä muistikuvana Pelastusopiston ammattiopinnoista jäi se, että työturvallisuus oli sisäänrakennettu osaksi kaikkia opintojaksoja. Erityisesti suojavarusteiden käytön tärkeys, niin kuumuutta, kylmyyttä, korkeutta kuin tukahduttavia savukaasuja tai kemikaaleja vastaan jäi selkäytimeen. Samoin se, että suojainten käyttöä tulee vaatia ja valvoa kaikilta onnettomuuspaikalla pelastustoimintaan osallistuvilta tahoilta. Mutta vähänpä itse työturvallisuuslakia, puhumattakaan työsuojelun valvontalaista, tuli opinnoissa kahlattua, ja nuorena palomestarina oli sitten tyytyväisen tietämätön monen monesta työturvallisuusvastuusta, alkaen jo ihan paloasemakiinteistöstä. Mielestäni edellä mainittuja vastuita ja velvoitteita tulisi avata opinnoissa tarkemmin, ja nyt esimerkiksi Työturvallisuuden harjoitusalueen työturvallisuusjohtamisen rasti antaisi hyvän sysäyksen pelastusalan opiskelijoillekin. Samoin kaikki työtapaturma-aiheiset rastit antavat pelastusalan opiskelijoille realistisen kuvan haasteellisesta toimintaympäristöstä myös pelastajan ja pelastusmenetelmien näkövinkkelistä. Vaikka edellä jaarittelin omista ilmeisen hajanaisista opiskelumuistoistani, tarkoitukseni on muistuttaa, että valtaosa pelastusalan ammattilaisista on ainakin vielä tällä hetkellä kuntien palkkalistoilla. Ja kuntatyöntekijöiden kehittymismahdollisuuksista, Työturvallisuuden harjoitusaluetta hyödyntäen, minun nimenomaan pitikin kirjoittaa.
Pelastushenkilöstön lisäksi Työturvallisuuden harjoitusalue tarjoaa hyvät puitteet varsinkin kuntien teknisen toimialan työntekijöille. Kuopion kaupunkikonsernin osalta aluetta voisivat hyödyntää parhaiten kuntatekniikkaliikelaitos Mestarin, Kuopion Veden, Kuopion Energian ja kaupungille teknisiä tukipalveluita tuottavan Servican työntekijät. Toivottavaa olisi, että myös maatalouslomittajille saataisiin harjoitusalueelle oma rastiympäristö, maatalouden työturvallisuuden kehittämiseen liittyen onkin jo toteutusvaihtoehtoja mietinnässä. Nyt hyödynnettäviä rasteja löytyy muun muassa säiliötyöskentelyyn, putoamissuojaukseen, infrarakentamiseen, sähkötöihin, ergonomiaan sekä työmaaturvallisuuteen, henkilösuojaimiin ja työturvallisuusjohtamiseen liittyen.
On todettu (mm. Edgar Schein), että kulttuuri muuttuu organisaation osa-alueista hitaimmin, koska perusolettamukset ovat juurtuneet syvälle. Turvallisuuskulttuuria kehitettäessä pitäisi siis päästä vaikuttamaan ihmisten asenteisiin, käsityksiin ja tunteisiin. Työturvallisuuden harjoitusalueen rastit on tehty juuri tätä silmällä pitäen. Vaikka tapaturmat on lavastettu nukeilla, perustuvat ne oikeasti sattuneisiin vakaviin työtapaturmiin, mikä varmasti pistää ajattelemaan.
Miksi sitten kuntien tulisi panostaa työturvallisuuden kehittämiseen? Ihaillen olen seurannut teollisuuden ja rakentamisen alalla toimivien yritysten positiivista kehitystä turvallisuus keihäänkärkinään. Tapaturmamäärät ja -taajuudet on saatu laskemaan järjestelmällisen ja pitkäjänteisen turvallisuustyön avulla. Kehittäminen ei varmaankaan ole ollut ilmaista? Mitäpä turvattomuus, tai sanotaanko tällainen keskimääräinen itäeurooppalainen turvallisuustaso sitten maksaa? Kuopion kaupungilla jo pelkästään työtapaturmia tapahtui vuonna 2017 yli viisisataa kappaletta, nämä aiheuttivat miltei viiden tuhannen henkilötyöpäivän poissaolot. Kaikkea inhimillistä kärsimystä unohtamatta, nousivat näiden vahinkojen yhteiskustannukset noin kolmen miljoonan euron tietämille. Siinäpä on myös meille veronmaksajille mietittävää. Olisiko joku satatuhatta kannattanut sijoittaa ennaltaehkäisyyn ja työturvallisuuden parantamiseen?
Kuopion kaupungin viime toimikauden työsuojeluorganisaatio kävi tutustumassa Työturvallisuuden harjoitusalueeseen sen ollessa alkumetreillä. Jo tuolloin, vasta yhden rastin ollessa valmiina, totesimme porukalla, että tämä on hyvä juttu. Kannustankin kunta-alan työsuojelutoimijoita lähtemään tutustumiskäynnille harjoitusalueelle. Tämän jälkeen tai samalla kertaa, ottakaamme liikelaitosten ja tytäryhtiöiden työturvallisuusvastuuta nauttivat johtajat mukaan toteamaan alueen mahdollisuudet livenä. Seuraavaksi meidän tulisi löytää omista ammattilaisistamme tai vaihtoehtoisesti kumppaneiltamme muutamia innokkaita ja osaavia kouluttajia, jotka edelleen voisivat kouluttaa väkeämme Työturvallisuuden harjoitusaluetta hyödyntäen. Ja edelleen, kehittäkäämme aluetta vastedeskin yhteistyössä uusia rasteja rakentamalla, olemassa olevia kehittämällä ja koko alueen potentiaalia kasvattamalla esimerkiksi digitalisaation ja 3d-teknologian avulla.
