Tapaturmavakuutuskeskus TVK julkaisee vuosittain tilastotietoa työpaikoilla sattuneista työtapaturmista. Vuonna 2015 Suomessa palkansaajille sattui noin 120 000 työtapaturmaa. Määrä on suuri, mutta tapa-turmien absoluuttisen määrän sijaan on havainnollisempaa tutkia tapaturmataajuutta eli tapaturmien lu-kumäärää miljoonaa työtuntia kohden. Itä-Suomi ei vertailussa esiinny edukseen: valtakunnan keskiarvo tapaturmataajuudessa on 27,5 ja meillä taajuus on 33,4 eli yli 20 % keskiarvoa suurempi.
Tilastoja tutkiessa on toki muistettava olla tarkkana ja varsinkin yrityksissä on hyvinkin kirjavia käytäntöjä tapaturmien raportoinnissa. Toiset raportoivat tapaturmaksi vain vähintään 3 päivää kestävät poissaolot, kun toiset ottavat tilastoihin kaikki terveydenhoitotoimenpiteitä vaatineet tapaturmat. Tapaturmavakuutus-keskus TVK:n tilastoissa ovat mukana kaikki tapaturmavakuutuksiin ilmoitetut tapaturmat. Mutta olipa käytössä erilaisia otantoja tai suodattimia, Itä-Suomi erottuu negatiivisesti valtakunnan keskiarvosta.
Mistä ero voi johtua?
Nopea ja ehkä helppokin selitys tapaturmataajuuksien eroille voisi löytyä elinkeinorakenteen eroista. Val-takunnan alin tapaturmataajuus on Uudellamaalla, jossa suhteessa työpaikkojen määrään on huomatta-vasti enemmän palvelualojen työpaikkoja, kun taas Itä-Suomessa teollisuuden, rakentamisen ja maata-louden osuus on suurempi. Todellisia vastauksia on etsittävä kuitenkin tilastojen sisältä ja myös toimiala-kohtaisissa tilastoissa Itä-Suomi nauttii kyseenalaista kunniaa tilastojumbona useammallakin toimialalla. Sitä paitsi esimerkiksi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella maa- ja metsätalouden, teollisuuden ja rakentamisen osuus kaikista työpaikoista on Itä-Suomea suurempi, mutta tapaturmataa-juus kuitenkin vain 28,8.
Seuraava helppo tekosyy on yrityskoko. Nopeasti voi ilman mihinkään tilastoihin katsomatta sanoa, että pääkaupunkiseudulla on pääkonttoreita ja isoja yrityksiä, kun taas Itä-Suomessa on paljon mikroyrityksiä ja isojen yritysten tuotantoyksiköitä. Absoluuttisissa määrissä pääkonttoreita toki etelästä paljon löytyykin, mutta todellisuudessa yritysten koon jakauma on Itä-Suomessa lähes samanlainen kuin missä tahansa muuallakin. Tällä perusteella olen valmis väittämään, ettei yritysten koolla ole merkitystä Itä-Suomen huonompaan tapaturmataajuuteen.
Syvemmälle tilastoihin meneminen vaatisi jo huomattavasti enemmän tilastojen purkamista sekä aikaa työn tekemiseksi. Harvemmalla meistä on mahdollisuutta alkaa asiaan riittävällä pieteetillä syventyä, jo-ten tässä voisi itseasiassa olla varsin mielenkiintoinen lopputyön aihe. Jos joku tästä innostuu, niin tulen mielelläni mukaan pohtimaan asiaa. Olen nimittäin varma, että esimerkiksi maatalouden toimialan sisältä löytyy selittäviä tekijöitä muun muassa Itä-Suomen karjatalousvaltaisuuden ja Etelä-Suomen viljelytilojen osuuksien suhteellisista eroista. Niin ikään pääkaupunkiseudun työpaikoissa on ”pääkonttoritason” hallin-nollisia tehtäviä suhteessa enemmän kuin täällä maakunnassa olevissa tuotantoyksiköissä.
Välitilinpäätös
No niin! Olen siis onnistunut löytämään Itä-Suomen tapaturmille tilastoista itseäni tyydyttävän tekosyyn tai ainakin väitteen, jonka kumoaminen ei normaalissa kahvipöytäkeskustelussa onnistu. Itä-Suomen tapa-turmataajuudelle ei siis voi tehdä yhtään mitään ja voimme jatkaa touhuamista entiseen malliin, vai voimmeko sittenkään…? Paitsi hetkinen, rakentamisen toimialallahan Itä-Suomi ei eroa tapaturmataajuu-dessa ollenkaan muusta valtakunnasta, vaikka ne pääkonttorit ovatkin etelässä? Ja itse asiassa onhan Itä-Suomenkin tapaturmataajuus laskenut koko ajan. Pohjois-Savossa tapaturmataajuus oli vuonna 2005 yli 40, vuonna 2010 noin 36 ja vuonna 2015 noin 33. Kymmenessä vuodessa taajuus on siis tippunut pari-kymmentä prosenttia, mitähän tässä on tapahtunut? No kymmenessä vuodessa on tapahtunut taas niin paljon, että siinä olisi toisen lopputyön aihe. Mutta jos katson yksittäistä toimialaa, vaikka rakentamista, niin onhan yrityskulttuurin ja asenteiden muutos valtava. Yritysten johto on havainnut, että työntekijöiden tuottavuus turvallisessa ja terveellisessä työympäristössä on parempi. Vähän heikommillakin valmiuksilla varustettu ymmärtää, että terve työntekijä tuottaa työnantajalleen enemmän kuin sairauslomalla oleva. Työturvallisuuden voi siis sanoa olevan ”hyvä bisnes”.
Kun mietin asiaa viranomaisena ja entisenä työsuojelutarkastajana, on helppo sanoa, että kaksi identtistä yritystä toiminnan ja kokonsa puolesta voivat olla aivan eri maailmasta työturvallisuuden osalta. Sitä ei selitä mikään muu kuin yrityksen johdon kyky ymmärtää ja johtaa työturvallisuutta. Riskejä ei pidä hy-väksyä vaan ne on otettavan kehittämishaasteina, jotka ratkaisemalla saavutetaan tuottavuutta ja kannat-tavuutta. Työturvallisuustyö ei onnistu pelkästään yrityksen johdon toimilla ja sitoutumisella vaan jokaisen työpaikalla on sitouduttava yhteiseen tavoitteeseen. Työturvallisuus on siis yhteistoimintaa.
Työturvallisuuden harjoitusalue on poikkeuksellinen avaus työturvallisuuden kehittämisessä Pohjois-Savon ja koko Itä-Suomen kannalta. Alue tarjoaa erinomaiset puitteet kehittää turvallisia toimintatapoja, tutustua oikeisiin työtapoihin, parhaisiin mahdollisiin välineisiin ja kumppaneihin, joilta saa apua oman työ-paikan haasteiden ratkaisemisessa.
Haastan kaikki tavoittelemaan tilastokärkeä. Kehitetään Työturvallisuuden harjoitusalueesta seuraavan kymmenen vuoden aikana monitoimialainen Euroopan johtava työturvallisuuden käytännön toimintojen keskus. Ja samalla tehdään jokaisella työpaikalla omat työmme siten, että vuonna 2025 Itä-Suomi on tapaturmataajuudella mitattuna Suomen paras alue.
Ota haaste vastaan ja liity mukaan Työturvallisuuden harjoitusalueen kumppaniksi! Suunnitellaan ja toteu-tetaan juuri yrityksenne tarpeisiin sopiva kokonaisuus ja tehdään porukastanne maailman paras!
